Runot

”Onhan näitä, värikkäitä merten kaloja. Ja lyhtykala osaa sytytellä valoja. Meitä on niin moneksi, ja lähdetäänpä tästä: Elämä on parhaimmillaan aina värikästä.” Tälle reissulle kannattaa pakata mukaan utelias katse ja iloista mieltä...

Tuttu metsä on täynnä monenkirjavaa sakkia. Yhdellä on naulakko päässään, toinen pukeutuu piikkinuttuun. Mikä laskee mäkeä ja pulikoi kuin pikkulapsi? Kuka kiikkuu puussa erämaan korvessa? Ja mikä kumma saa hirven irvistämään? Supersuosittu Krokotiili...

Punainen ja sininen hiihtivät kilpaa. Ja kylläpä otti vedonlyöjiä kaaliin, kun ne saapuivat sulassa sovussa violettina maaliin. Näin liikkuvaisia runoja saa luettavakseen harvoin. Tällaista maailmaa ei runoissa ole usein kuvattu...

Pallo potkii pelaajia, aamukahvi miestä juo. Lattia on talon katto, asfalttinen tie on suo. Häntä koiraa heiluttelee, paisti karkaa padasta. Miljoona on pieni luku, murto-osa sadasta. Jukka Itkosen uusien runojen maailmassa mielikuvitus ei tunne rajoja...