Runot

”Onhan näitä, värikkäitä merten kaloja. Ja lyhtykala osaa sytytellä valoja. Meitä on niin moneksi, ja lähdetäänpä tästä: Elämä on parhaimmillaan aina värikästä.” Tälle reissulle kannattaa pakata mukaan utelias katse ja iloista mieltä...

Äiti leipoo hymyellen... Oli kerran Haitula...Rännit rämisee / hormit humisee... Nämä säkeet tuovat monille mieleen lapsuuden. Kirjailija Riina Katajavuori on koulukäynneillään nähnyt, että runo nappaa nykyäänkin: ”Lapsilla on automaattisesti ihailtavan mutkaton suhde runoon...

Pallo potkii pelaajia, aamukahvi miestä juo. Lattia on talon katto, asfalttinen tie on suo. Häntä koiraa heiluttelee, paisti karkaa padasta. Miljoona on pieni luku, murto-osa sadasta. Jukka Itkosen uusien runojen maailmassa mielikuvitus ei tunne rajoja...

Tuttu metsä on täynnä monenkirjavaa sakkia. Yhdellä on naulakko päässään, toinen pukeutuu piikkinuttuun. Mikä laskee mäkeä ja pulikoi kuin pikkulapsi? Kuka kiikkuu puussa erämaan korvessa? Ja mikä kumma saa hirven irvistämään? Supersuosittu Krokotiili...

Ne hiipivät hämärissä tai ryömivät koloistaan keskiyöllä. IIK! Niillä on kiiluvat silmät ja terävät hampaat. HUI! Ne ovat kammotuksia! Onko kammotusten kanssa mahdollista tulla toimeen? Tämä kirja paljastaa yöpuolen kulkijoista yllättäviä asioita,...

Elämä on täynnä yllätyksiä - ja niin ovat myös Tuula Korolaisen runot: maantiejyrä rakastuu, mummo ajelee krokotiilillä, poliisin pihaan putoaa enkeli ja hiiri auttaa tutkijaa loukkuprojektissa. Runoilija kuvaa tuttua arkea, mutta elollistaa elottoman,...

Punainen ja sininen hiihtivät kilpaa. Ja kylläpä otti vedonlyöjiä kaaliin, kun ne saapuivat sulassa sovussa violettina maaliin. Näin liikkuvaisia runoja saa luettavakseen harvoin. Tällaista maailmaa ei runoissa ole usein kuvattu...